Lapsen islamilainen kasvatus

LAPSEN KASVATUS ISLAMIIN JA ISLAMISSA PYSYMISEEN PERUSTUU ANKARIEN RANGAISTUSTEN PELKOON JA VOIMISTUU LÄNSIMAISESSA MAASSA ASUESSA

(OSA 3 / 5 artikkelisarjasta ”Pohdintoja ja kokemuksia islamista”)

 

 

Muslimimies voi avioitua myös eriuskoisen naisen kanssa, mutta musliminainen vain muslimimiehen kanssa. Islamin mukaan lasten uskonto tulee aina isältä, joten näin varmistuu se, että kaikista muslimille syntyvistä lapsista tulisi muslimeja ja islamin leviäminen myös mahdollistuu ei-muslimien kanssa solmittujen avioliittojen kautta.

Lapsen kasvatus islamiin lähtee heti lapsen syntymästä, jolloin lapselle lausutaan
“Bismillah hir-Rahman nir-Rahim”Jumalan armollisen armahtajan nimeen”.
Kasvaessaan ja ympäristöään tarkkaillessaan, lapsi näkee jokapäiväisessä arjessa, sekä omassa perheessään, että aktiivisesti yhdessä toimivassa muslimiyhteisössä islamin jatkuvasti toistuvaa rutiinien suorittamista ja islamin tapoja ja saa näin mallin omaan elämäänsä. Lapsen kasvaessa mukaan tulevat erilaiset islamiin liittyvät säännöt, lait ja tavat ja niiden lisääntyvät vaatimukset lapselta.

Alle 7 vuotiasta lasta tulisi islamin kulttuurin mukaan kasvattaa ilman fyysistä rankaisua. Valitettavasti tämä ei monestikaan kuitenkaan käytännössä toteudu ja monesti ankara ja myös väkivaltainen kasvatusmalli saa aikaan sen, että näin kasvatetut lapset toistavat tulevaisuudessa samaa omien lastensa kohdalla.

 

Hyvin monet tavat islamissa perustuvat islamilaiseen vuosisatoja säilyneeseen kulttuuriin ja monesti nämä ihmiset eivät edes tiedä, heiltä jostain asiasta kysyttäessä, onko jokin tapa ylipäätään itse islamia, vai sen kulttuuria. He eivät myöskään välttämättä tiedä sitä, miksi he toimivat jollain tekemällään tavalla. Vastaus on monesti “koska minun vanhempanikin tekivät näin”. Asioita ja tapoja ei useinkaan kyseenalaisteta, koska kaikenlaisen islamiin liittyvien asioiden kyseenalaistaminen on kiellettyä ja Jumalan vastaista , johon ihmisellä Jumalan alamaisena ei ole oikeutta. Kyseenalaistamisen syntisyys onkin varmasti yksi syy, miksi niin monissa asioissa islam ei ole muuttunut mihinkään sen yli 1400 vuoden olemassa olon aikana. Samat tavat ja rituaalit opetetaan sukupolvesta toiseen ja ihmiset toistavat niitä kyselemättä, jotta eivät syyllistyisi Jumalansa sääntöjen ja rikkomiseen.

Monet ovat saattaneet kuulla väitteitä, että jo toisen ja kolmannen sukupoven maahanmuuttajien kohdalla islamin tiukat lait ja tavat muuttuisivat ja lieventyisivät islamilaisissa yhteisöissä, heidän asuessaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Tätä perustellaan mm. sillä, miten katukuvassa nähdään lähinnä muslimipoikien ja miesten länsimaalaistuneita tapoja. He kulkevat suomalaisten tyttöjen tai naisten kanssa (eri uskoinen tyttö/nainen ei ole islamissa kielletty miessukupuolelle) tai nuorten muslimimiesten juovan alkoholia tai käyvän discoissa, baareissa tai uimarannalla.
Totuus siitä, kertooko tämä muslimien todellisesta muutoksesta on aivan toinen. Maahanmuuttajayhteisössä lähes 20 vuotta mukana olleena, näin monien muslimilasten kohdalla yhden sukupolven kasvamisen päiväkoti-ikäisestä aikuiseksi avioitumisiin ja perheen perustamisiin ja sen miten muslimilapsia ja nuoria kasvatetaan.
Länsimainen “vapaa ja syntinen” islamin lakien vastainen yhteiskunta koetaan muslimilaisten kasvatuksen kannalta paljon ongelmallisempana ja vaikeampana, kuin lasten kasvatus islamilaisessa yhteiskunnassa, jossa koko pääosin islamilainen yhteisö ja ympäristö valvoo myös muiden, eikä vain omien lastensa käyttäytymistä. Islamin lakien ja määräysten rikkominen pelottavine rangaistuksineen pitää lapset ja nuoret huomattavasti paremmin kurissa, muulloinkin kuin omien vanhempien silmien alla, kun koko yhteiskunta on islamilainen.

 

 

Islaminuskoisen vanhemmat kokevat yleensäkin lasten ja erityisesti tyttölapsen kasvatuksen erittäin vaikeana länsimaisessa yhteiskunnassa. Asuinmaasta riippumatta, tyttölapsen syntymä on monesti muslimivanhemmille pettymys. Naisen merkitys ei ole miehen veroinen ja hyväksi muslimiksi tytön kasvattaminen vaatii enemmän työtä ja valvontaa. Tytön pitää pysyä neitsyenä hääyöhön asti, kasvaa naiseksi joka haluaa synnyttää tulevalle miehelleen lapsia, hoitaa kotia ja tuoda kunniaa omalla toiminnallaan niin Jumalalleen, vanhemmilleen, suvulleen kuin aviomiehelleenkin.
Lasten islamilainen kasvatus on siksi länsimaisessa yhteiskunnassa vieläkin merkityksellisempää ja tiukempaa, koska ympäristö kaikkialla pitää sisällään erilaisia vapauden houkutuksia ja islamin vastaisia asioita, johon lapset ja nuoret saatavat sortua ja ajautua pois islamin tieltä ja tehdä tekoja joista tuomiopäivänä olisi rangaistuksena helvettiin joutuminen. Ankaralla islamilaisella kasvatuksella ja erilaisten Koraanissa ja sharia laissa kerrottujen hirveiden rangaistusten pelottelulla, pyritään varmistamaan lapsen ja nuoren pysyminen islamin määrittämällä tiellä.

Koraani, Ymmärryksen Suura 25 : 12-13

“Kun helvetti on näkevä heidät jo matkan päästä, he kuulevat sieltä parkumista ja räiskinää. Ja kun heidät heitetään johonkin sen ahtaaseen soppeen sidotuin käsin ja jaloin, niin he rukoilevat kuolemaa.”

 

Koraani, Savun suura 44 : 43-50

“Totisesti on Zakkuum-puu on syntisten ravintoa. Kuin öljysakka se kiehuu heidän vatsassaan, niin kuin kuuma vesi kiehuu. »Ottakaa hänet kiinni ja raahatkaa hänet keskelle helvettiä! Kaatakaa sitten hänen päänsä yli kiehuvaa vettä hänelle piinaksi! »Maista, sinä mahtava ja kunnianarvoisa!»Totisesti, tämä on se rangaistus, jota te epäilitte.”

 

Lapset ja nuoret, uskonnostaan ja syntyperästään riippumatta, käyvät läpi samanlaisia asioita kasvaessaan aikuisuuteen. Mieli ailahtelee, herää kysymyksiä seksuaalisuudesta ja nuori etsii identiteettiään ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Halu kokeilla erilaisia asioista ja länsimainen yhteiskunta antaa siihen monia ja huomattavasti enemmän mahdollisuuksia ja vapauksia, kuin islamilainen yhteiskunta. Muslimiperheissä yleisesti vallitseva erittäin ankara kuri, saa aikaa sen että lapset ja nuoret eivät voi keskustella monistakaan asioista vanhempiensa kanssa, länsimaisen lapsen ja nuoren tavoin. Muistan vuosien ajalta lukemattomia kertoja miten useatkin musliminuoret tulivat keskustelemaan kanssani asioista, joista pitäisi voida keskustella omien vanhempien kanssa, mutta he eivät uskaltaneet. Islamissa on kiellettyjä aiheita, mistä ei juurikaan voi puhua ja seksuaalisuuteen ja alastomuuteen liittyvät asiat kuuluvat näihin. Alastomuuden kohdalla lapsia opetetaan jo hyvin pienestä siihen, että edes omien vanhempien ja sisarusten kanssa ei mennä samaan aikaan täysin alastomana edes pesutiloihin. Seksuaalisuuteen ja alastomuuteen on olemassa Koraanin ja sharia-lain sana ja niiden noudattamatta jättäminen on suuri synti.

Muslimitytön tulee pukeutua peittävään vaatetukseen useimmiten noin yhdeksän vuotiaana, koska silloin tyttö alkaa olla murrosiän kynnyksellä. Jotkut vanhemmat vaativat peittävää vaatetusta jopa päiväkoti-ikäsille tyttärelleen. Naissukupuolen peittävä vaatetus perustuu naisen seksuaalisena kohteena olemiseen, ja peittävällä vaatetuksella estetään se, että miehet voisivat nähdä naisesta/tytöstä seksuaalista kiinnostusta herättävää paljasta ihoa.
Kun näin puetun tyttölapsen vanhemmilta kysyy perustuuko tytön peittävä pukeutumien lapsen omaan valintaan ja vapaaehtoisuuteen, niin pääsääntöisesti vastaus on, että tyttö itsekin haluaa pukeutua sillä tavalla, sekä myös, että se on Jumalan määräys jota pitää noudattaa. Mutta mikä on vapaaehtoista?
Kun lapsi on kasvatettu ajattelemaan, että ilman peittävää vaatetusta hän on huono, paljaan ihon näyttäminen on miesten huomion ja seksuaalisen kiinnostuksen hakemista ja peittävät vaatteet on turva naissukupuolelle, miesten heihin kohdistamaa himoa vastaan. Mikäli hän ei tee niin, häntä ei arvosteta omassa yhteisössään vaan halveksitaan, hänen vanhempiensa katsotaan muiden silmissä kasvattaneen lapsensa huonosti, ja huonoille naisille on seurauksena ankaria rangaistuksia tuomiopäivänä.
Jos lapsi tällaisten opetustensa seurauksena pukee huivin ja pitkät vaatteet, niin onko kyse vapaaehtoisuudesta? Vai onko kyse pelosta vanhempiaan ja Jumalaansa kohtaan ja syyllistämisellä aikaansaadusta toiminnasta, jota lapsi ei edes tiedosta, sitä mihin hänen “tahtonsa” pukeutua peittävästi perustuu.

Hyvin monissa perheissä omat vanhemmat, myös äiti, kasvattaa lapsensa tiukasti siihen mikä on islamin mukaan miehen ja naisen rooli ja valitettavasti myös niin, että mies on naista tärkeämpi ja arvokkaampi. Veljellä on oikeus määrätä ja myös käyttää fyysistä väkivaltaa sisarensa kuritukseen miehisen sukupuolensa vuoksi.
Lapsille opetetaan jo pienestä pitäen se, miten länsimaalainen vapaasti elävä ihminen on elämäntapojensa vuoksi syntinen ja Jumalan lakien ja tahdon vastainen ja erityisesti länsimaiset naiset, joiden ei-peittävä pukeutuminen tuo suoraan esille tämän islamin Jumalan määräysten noudattamattomuuden. Nainen äitinä katsoo velvollisuudekseen opettaa tyttärensä alamaisuuteen tulevan aviomiehensä palvelijana ja avioliiton onnistumisen merkittävämpänä osapuolena. Miestään palveleva ja miehensä tahtoa toteuttava vaimo mahdollistaa hyvän avioliiton, sekä lasten synnyttäjänä että islamia hyvin noudattavana muslimina, ja saa näin sekä aviomiehelleen että itselleen yhteisönsä kunnioituksen.
Lapsiaan kasvattavat muslimiäidit ovat itse jo lapsesta asti kasvatettu vakaasti uskomaan islamiin ja naisen miehiin verrattuna heikomman ja alisteisen aseman oikeellisuuteen Jumalan tahtona naisen roolissa ja siksi he toistavat kyseenlaistamatta vuosisatoja jatkuneita perinteitä. Tällainen naista alentava kasvatus aiheuttaa monia ongelmia länsimaisessa yhteiskunnassa, siinä että esimerkiksi jo koulumaailmassa, kunnioitus naisopettajia kohtaan ei useinkaan toteudu heidän sukupuolensa vuoksi.
Siitä onko tyttöjen ja naisten asema islamissa ongelma, jos he eivät koe itse sitä ongelmana, voi olla eri mieltä. Ongelmana se on kuitenkin siinä mielessä hyvin merkittävä, koska miten sellaisen ongelman on mahdollista muuttua ja poistua, jonka olemassaoloa kyseessä olevat ihmiset edes itse ymmärrä ja tiedosta.

Muslimi poikien ja miesten elämä ja liikkuminen on huomattavasti vapaampaa. Muslimityttöjä Suomessakin valvovat kodin ulkopuolella, joko omat veljet tai muut muslimit ja tieto mahdollisista väärinkäytöksistä leviää nopeasti nuoren vanhempien korviin ja rangaistusseuraamukset ovat pelottavia. Siksi muslimitytöt eivät lähde samalla tavalla länsimaisia vapauksia kokeilemaan, kuin pojat tekevät. Poika ei myöskään tulevana hääyönään jää kiinni aikaisemmin harrastamastaan seksistä, niin kuin tyttö ja tämä on merkittävä tekijä tyttöjen ja poikien eriarvoisessa ja erilaisessa ankaruudessa heidän kasvatuksessaan.

Vaikka seksi ei lasten elämään kuuluva asia olekaan, niin sitä ajatellaan islamilaisessa kasvatuksessa jo pienestä lapsesta asti; Eräs arjen esimerkki tyttöjen ja poikien kasvatuksesta liittyen nimenomaan naisen seksuaalisuuden kohteena olemiseen, jossa naissukupuolella ei ole oikeutta samalla tavalla päättää seksuaalisesta toiminnastaan ja itsemääräämisoikeudestaan, on se, että muslimilasten kohdalla, enemmänkin vain pojat käyttävät polkupyörää ulkoillessaan ja leikkiessään. Tämä perustuu islamilaiseen “ajatteluun” siitä, että tytön immenkalvo saattaa vahingoittua pyöräillessä, jolloin hän ei hääyönä olisi todistettavasti neitsyt. Polkupyörän satulassa istuessaan fyysinen satulan kosketus saattaa islamilaisen ajattelun mukaan myöskin aiheuttaa tytössä kiinnostusta seksuaaliseen hyvänolon tunteeseen ennen avioliittoa.

 

Islamiin uskovien määrä Suomessa on lisääntynyt huomattavasti ja kaduilla näkyy paljonkin nuoria muslimi miehiä tai poikia suomalaisten tyttö- tai naisystävien kanssa. Kun katsoo nuoria muslimipareja joilla on lapsi tai lapsia, monestiko kuitenkaan muslimimiehen kanssa perheen perustanut suomalainenkaan näyttää enää eriuskoiselta. Useimmiten muslimimiehen lastensa äitiin kohdistama tarkoituksenmukainen hitaasti etenevä ja hiljalleen kiristyvä käännytystyö on tuottanut tulosta ja nainen on pukeutunut pitkään vaatetukseen.
Hyvin usein käy myös niin, että kun nuori muslimimies päättää avioitua tai hänen vanhempansa päättävät avioitumisesta, länsimaalainen tyttö/naisystävä saa jäädä ja vaimo valitaankin kulttuurin tapojen mukaan ja vanhempien vaatimuksesta omasta uskonnollisesta ryhmästä. Joskus kuitenkin muslimimiehen tunneside pitää tämän kiinni aikaisemmassa naisystävässään ja silloin nainen saakin ehdotuksen “kakkosvaimoksi” jäämisestä, jolloin muslimimiehen mukaan virallinen vaimo on vain islamiin liittyvän perheen perustamisen velvoitteen ja/tai odotuksen tuoma tehtävä ja todelliset tunteet miehellä kohdistuisi kuitenkin länsimaiseen naisystävänsä.

 

Muslimilapset ja nuoret elävät länsimaisessa yhteiskunnassa eräänlaisessa ristiriitatilanteessa, jossa perheessä valitsee tiukka islamilainen kuri ja perheen ja oman yhteisön ulkopuolella on vapaa länsimaalainen yhteiskunta joka houkuttelee, kun näkee miten muut lapset ja nuoret voivat olla , elää ja toimia huomattavasti vapaammin. Tämä aiheuttaa varmasti länsimaalista lasta ja nuorta enemmän kysymyksiä. Kaikenlainen islamin ja Jumalan sanan kyseenlaistaminen on kuitenkin kiellettyä ja syntiä. Tämä iskostetaan lapsen ja nuoren päähän niin tiukasti, että mikäli heille jotain epäilyksiä islamin totuudellisuudesta tai oikeudenmukaisuudesta syntyy, he yleensä pitävät sen visusti omana tietonaan.
Ankaran islamilaisen kasvatuksen saaneilla lapsilla ja nuorilla, sen seurauksena syntynyt ahdistus saattaakin purkautua kodin ulkopuolella olevana häiriökäyttäytymisenä ja myös väkivaltaisuutena. Tiedämme kyllä omastakin yhteiskunnastamme sen, miten lasten ankarat ja ongelmalliset perheolot ja pelkoon perustuvat lapsi-vanhempisuhteet saavat aikaan ongelmakäytöstä, joilla monesti saattaa olla ihmiseen koko loppuelämään vaikuttavat seuraukset.

Vaikka islamin kulttuuriin lapsen kannalta liittyy myös mukavia asioista, kuten esimerkiksi kaksi vuodessa olevaa, meidän jouluamme vastaavaan juhlaa, Ramadanin sekä pyhiinvaelluskuukauden päättymisen juhlat, jolloin kokoonnutaan yhteen, syödään hyvää ruokaa, juhlitaan ja saadaan lahjoja, paljon yhdessäoloa omassa yhteisössä muiden lasten kanssa leikkien, niin islamilainen kasvatus perustuu pitkälle pelon ja ankarien rangaistusten iskostamiseen lapsen mieleen niin vanhempien, kuin myös Jumalan taholta, joko jo tässä elämässä tai viimeistään tuomiopäivänä, jolloin huonosta islamin noudattamisesta on seurauksena palaminen helvetin tulessa, jota kuvataankin toistuvasti läpi Koraanin, muistuttamalla helvetin kauheuksista, joita ihminen kohtaa sinne joutuessaan.
Kun näitä asioita opetetaan pienestä lapsesta asti ja islam on kaikessa arjessa mukana päivästä päivään lapsen elämässä, ei ole ihmeteltävää kasvaessaan lapsi sitoutuu islamiin. Pelot juurrutetaan syvälle mieleen. Myös se islamin “totuus”, että vaikka elämä ei aina ole helppoa, niin tämä elämä on kuitenkin vain pieni lyhyt matka sen ikuisuuden rinnalla, mikä tuomiopäivän jälkeen on tuleva, iskostetaan muslimin mieleen lapsuudesta lähtien. “Kärsi kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat” ja ikuisuudessa saat elää seitsenportaisessa paratiisissa mahdollisimman lähellä Jumalaa.

  

Koraani, Sanoman Suura 78 : 21-30

“Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa, se on määränpää syntisiä varten, he viruvat siellä vuosikausia, saamatta nauttia viileätä juomaa; heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää, se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä. He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille, vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen. Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin. »Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.»”

 

Nuoren avioparin ja syntyneiden lasten kasvatuksessa, lapsen vanhempien omat ajatukset ja päätökset jäävät lähes poikkeuksetta, lapsen islamilaisten isovanhempien, suvun ja islamin lakien alapuolelle. Päätösvalta ei ole lapsen vanhemmilla, mikäli heillä olisi jonkinlaisia vapaampia ja islamista etäännyttäviä tapoja lastensa kasvatuksessa.
Musliminuori ei kasva aikuistuessaan samalla tavalla omaan vapaaseen päätösvaltaan kuin länsimainen nuori. Avioituessaan ja muuttaessaan pois kotoa, häntä sitoo ensisijaisesti islamin määräykset, kunnian tuottaminen omille ja puolisonsa vanhemmille ja suvulle ja ennen kaikkea Jumalalleen ja islamin edistämien omien lastensa kasvatusten kautta.
Tästä poikkeamiseen tartutaan ankarin seurauksin ja häpeän tuottamisella koko suvulle. Edellä mainituilla asioilla on niin suuri merkitys, ettei nuoren ihmisen yksilön tarpeiden toteutumisella ole useimmiten niin suurta merkitystä edes nuorelle itselleen, että hän lähtisi kaikkien rangaistusten pelossa vastustamaan islamin määräyksiä.
Ankarimpia rangaistuksia islamin vastaisesta tottelemattomuudesta ovat kunniamurhat, sekä myös Suomesta tapahtuneet lapsikaappaukset, jossa lapsen muslimi-isä vie lapsen asumaan islamilaiseen kotimaahansa sukulaistensa kasvatettavaksi ja saattaa itse jopa palata asumaan Suomeen. Nämä kaappaukset saattavat perustua kostoksi avioerossa ex-puolisolleen, mutta usein taustalla on myös islamin ajatus elämän merkityksestä. Elämä on vain lyhyt koeaika sille, missä ihminen viettää ikuisuutensa tuomiopäivän jälkeen, paratiisissa vai helvetissä.


Muslimimies saattaa katsoa, että vaikka hänen kotimaassaan lapsensa elinolosuhteet ovat Suomea huonommat tai vaarallisemmat, niin ankara islamiin kasvattaminen takaa hänen lapselleen paremman mahdollisuuden paratiisiin pääsyyn, kuin länsimaisessa yhteiskunnassa kasvaminen. Länsimainen yhteiskunta suosii äitiä erotilanteessa lapsen lähihuoltajana, niin länsimainen tai länsimaalaisen tavoin toimiva lapsensa huonosti islamiin kasvattava lapsen äiti ei mahdollista lapsen paratiisiin pääsyä.

Suomessa on kyllä käyty julkista keskustelua uskonnon uhreista liittyen esimerkiksi Jehovan todistajien, mormonien ja helluntailaisten toimintaan, joissa uskonnosta luopuminen saattaa aiheuttaa elämänikäisestä yhteisöstään pois joutumisen, niin että edes omat vanhemmat eivät ole enää missään tekemisissä uskostaan luopuneen kanssa.
Milloin näemme uskonnon uhrien kohdalla keskustelua siitä merkittävästä ongelmasta, mikä sisältyy islamiin? Ankarat rangaistukset islamin lakien noudattamattomuudesta ja kehotukset tappaa uskostaan luopunut …muutoinkin kuin niiden turvapaikanhakijamiesten kohdalla, jotka kielteisten oleskelulupapäätösten jälkeen kääntyvät kristinuskoon ja hakevat uudelleen oleskelulupaa muuttunein perustein, vedoten henkensä menettämisen uhkaan jos heidät palautetaan islamilaiseen kotimaahansa.

Emme ehkä näe koskaan laajempaa keskustelua islamin uskonnon uhreista, sillä sehän olisi vihapuhetta islamia kohtaan…joka kyllä vastaavana on sallittua muiden uskontojen kohdalla, niiden ankarista seurauksista uskonnosta luopuneille.
Se mikä on vihapuhetta islamiin liittyen, ei ole sitä muihin uskontoihin liittyen. Islam on saanut nyt jo Suomessakin tabun aseman ja näin myös merkittävän aseman ja jalansijan Suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Usus est tyrannus

 

Kirjoittanut Hannele Al-Hamzawi

 

FDL loppukirjoitus:

Mikäli olet muslimi, ja koet uskontosi ongelmaksesi, ota yhteys Uskontojen Uhrien Tuki Ry:hyn.
Tukea uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneille ja näiden läheisille.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Ajatuksen-, omatunnon- ja uskonnonvapaus kuuluu muslimitaustaisillekin.
Voit myös ottaa yhteyttä Suomen Ex-muslimeihin:
https://suomenexmuslimit.wordpress.com/

suomenexmuslimit@mail.com

 

Finnish Defence League (FDL) julkaisee kokemuksiin perustuvia, islamiin liittyviä kirjoituksia ja videoita, jotta ihmiset voisivat muodostaa omat käsityksensä siitä, kuuluvatko islamilaiset arvot, tavat, periaatteet ja uskomukset sivistyneeseen Eurooppaan, vaiko eivät.

58 prosenttia saksalaisista ei pidä islamia ja kristinuskoa tasavertaisina uskontoina. 77 prosenttia kieltäisi burkan käytön julkisissa laitoksissa kuten kouluissa ja sairaaloissa. 68 prosenttia kieltäisi kaikenlaiset hiukset peittävät huivit vastaavissa paikoissa.

75 prosenttia saksalaisista ei myöntäisi muslimikoululaisten liikuntatunneille erivapauksia.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

%d bloggers like this: